|
Varoituksen sana teille, jotka
vierailette löytöeläinkodeissa, koskaan ei tiedä, mitä elämää
mullistavaa siellä kohtaa :D
Pyydystimme viime syksynä Ylä-Savossa villejä ulkokissan pentuja, ja
veimme ne paikalliseen löytöeläinkotiin kesytettäväksi ja uusia
koteja odottamaan. Tällainen koiraotus tärisi pienenä pelokkaana
myttynä löytölän eräässä koiratarhassa. Samalla sekunnilla kun näin
sen, tiesin, että se oli Minun Koirani. Vierailun loppua kohti
löytöeläinkodin pitäjä alkoi uskoa, että olin tosissani, ja niin
Ronja lähti mukaani. Minulle, jolla ei ollut koskaan ollut koiraa,
tai edes sellaista ajatellut hankkia.
Kotona Hämeessä meillä sitten oli
kauhusta tärisevä, ripuloiva onneton olento, joka ei
kissataloudessamme uskaltanut alkuun edes liikahtaa.
Sisäsiisteydestä ei ollut puhettakaan, ja yksin jääminen aiheutti
suoraan sydämestä tulevaa huutoa.
Ongelmallisesta alkutaipaleesta voisi
kirjoittaa kirjan, ja vaikka en kadu sekuntiakaan, en suosittele kenellekään lemmikin ottamista
näin yhtäkkiä, vieläpä tuntematonta alkuperää olevaa, mahdollista
ongelmakoiraa, ilman mitään kokemusta. Meillä on tarina on saanut
onnellisen käänteen työlään alun jälkeen. Takana on raskaita päiviä,
ulosteiden ja pissan siivoamista, lukemattomia kaluttuja
huonekaluja, kenkiä ja leluja, oksennellut ja kuolatut auton
verhoilut, ja naapurisovun koettelua. Mutta nykyisin Ronja tekee
tarpeet ulos, jää yksin kotiin ilman ongelmia ja huutoa, ja
kaluaakin useimmiten omia lelujaan ja luitaan. Matkustaminen on
edelleen ongelmallista, mutta muuten menee mallikkaasti. Ronja on
rohkaistunut hurjasti, vaikkakin edelleen arastelee outoja ihmisiä
ja tilanteita.
Tänään voin sanoa, että meillä
on maailman hienoin, kaunein ja herttaisin koira, emännän lenkittäjä
ja tassuterapeutti, joka ei ehkä ole maailman parhaiten kasvatettu,
mutta sitäkin kiltimpi, ja joka on perheemme tärkeä jäsen :). Ronja
on opettanut minulle paljon, ja paljon on vielä opittavaa. Sitä
mukaa, kun Ronja on alkanut luottaa itseensä ja meihin, siitä on
paljastunut lisää luonteenpiirteitä ja tonneittain omaa tahtoa.
Tärkeä kriteeri alun perinkin oli se, että Ronja ei pelkonsa
keskellä ollut hiukkaakaan agressiivinen, eikä sen suhteen ole
mitään lisättävää.
Kiitos kaikille minua Ronjan kanssa
auttaneille koiraihmisille, ja kiitos Ruska-Ahon Kristiinalle
luottamuksesta.
P.S. Kissanpennut, jotka pyydystimme,
kesyyntyivät nopeasti, ja saivat kaikki omat kodit :)
Sorry, no English version yet. |
